Aalto-yliopiston päärakennus Dipoli on yliopiston näyteikkuna ja suosittu kohtauspaikka. Vuonna 1966 teekkareiden yliopistotaloksi valmistuneen Dipolin suunnittelivat Reima Pietilä ja Raili Pietilä (o.s.Paatelainen).
Teknillisen korkeakoulun muuttaessa 1960-luvun alussa Helsingistä Espooseen uudesta ylioppilastalosta järjestettiin suunnittelukilpailu. Hankalan kallioisen sijainnin ja tehtävänannossa vaaditun suuren muunneltavuuden vuoksi yksikään ehdotuksista ei täyttänyt kilpailulautakunnan kaikkia vaatimuksia eikä kilpailulle julistettu voittajaa.
Pietilä ja Paatelainen jakoivat toisen palkinnon Osmo Lapon kanssa ja heitä pyydettiin kehittämään ehdotuksiaan. Lopulta rakennuksen suunnittelu annettiin Pietilälle ja Paatelaiselle.
Reima Pietilä itse totesi Dipolin olevan “hyvän maun vastainen” ja että se “puolustaa oikeutta olla erilainen ja silti arkkitehtuuria”. Pietilän mielestä Dipolin tehtävänä olikin herättää keskustelua. Rakennustyöt aloitettiin tammikuussa 1965 ja Dipoli otettiin käyttöön syksyllä 1966. Dipoli vuokrattiin Tekniselle korkeakoululle vuonna 1993, jolloin se muuttui ylioppilastalosta Teknillisen korkeakoulun Koulutuskeskus Dipoliksi (TKK Dipoli), joka oli TKK:n aikuiskoulutusyksikkö. TKK:n yhdistyessä osaksi Aalto-yliopistoa 2010 rakennus siirtyi Aalto-yliopiston käyttöön.