Kesäkuussa liiton puheenjohtaja Mika Pirttivaara ja Jyri Kurki LCIF:n areal leaderin sekä N-piirin edustajan ominaisuudessa vierailivat Ukrainan suurlähetystössä tapaamassa suurlähettiläs Olga Dibrovaa.
Kulosaaressa meren rannalla sijaitsevassa suurlähetystössä oli vastassa suurlähettilään avustaja ja sisällä odotti 1. lähetystösihteeri Yevhen Pliaskin todeten, että oven toisella puolella on Suomi, toisella Ukraina. Ukrainan asevoimien edustaja otti heiltä tiedot ylös ja sitä odotellessa Pliaskin kertoi saaneensa asemapaikan vasta syksyllä, mutta oli jo ehtinyt kokea Suomesta parhaat palat, kunnon syksyn, lumisen talven ja helteisen kesän.
Suurlähettiläs Olga Dibrova otti leijonat ystävällisesti vastaan. Hän kertoi matkustelleensa Suomessa eri maakunnissa ja kuulleensa, että joka paikassa on ollut mahtavan lämmin vastaanotto ukrainalaispakolaisille.
Suurlähettiläs arveli, että tähän varmaan on vaikutusta niillä samankaltaisilla kokemuksilla, joita Suomi on aikanaan saanut naapurimaaltaan kokea.
Suomalaisten leijonien apu
Jyri ja Mika kertoivat suurlähettiläälle, mitä kaikkea suomalaiset lionit ovat tehneet viime vuosina Suomeen tulleiden ukrainalaisten hyväksi. Heille on muun muassa koottu tervetulokassit, hankittu koulutarvikkeita ja monenlaista muuta ja nyt on siirrytty tukemaan kotouttamista.
Suurlähettiläs totesi, että se on hienoa ja arvostettavaa, mutta virallisesti hän ei voi tukea kotouttamista, koska suurlähetystön tulee kannustaa kaikkia palaamaan kotiin Ukrainaan. Hän ymmärsi, että osa silti jää tänne, jos on lapsia syntynyt täällä, vanhemmat löytäneet hyvän työpaikan ja niin edelleen. Suurlähetystön tehtävä on kuitenkin edesauttaa kotiinpaluuta.
Mika Pirttivaara kyseli aloitteita ja ideoita lionien auttamishankkeiksi. Olisiko sellaisia yhteistyökumppaneita tai organisaatioita, joita lionit voisivat tavata ja auttaa?
Suurlähettiläs kertoi, että heillä alkaa olla ongelmana orpolapset, joiden vanhemmat ovat hukassa tai kuolleet, tai heidät on saatu takaisin Venäjältä. Ukrainan lain mukaan sisaruksia ei saa erottaa, mutta kadoksissa olevia sisaruksia on vaikea löytää.
Presidentin puoliso Olena Zelenska on perustanut säätiön, joka kerää rahaa sijaiskotien rakentamiseen adoptiolapsille. Yhdellä perheellä voi omien lasten lisäksi olla 8-12 ottolasta. Näitä taloja rakennetaan rintamamiestalotyyliin samalla pohjamallilla.
Tähän varainkeruuseen kysyttiin leijonien mahdollisuutta osallistua. Mika ja Jylppy lupasivat tutkia, voisiko LCIF olla mukana avustamassa hanketta.
Suuret summat yllättivät
Suurlähettiläs Olga Dibrovaa valaistiin siitä, että lionsit ovat keränneet yli 1,5 miljoonaa noin 2260 generaattorin hankintaan Ukrainaan ja 1,2 miljoonaa USA:n dollaria 8000 kaminan hankintaan. Suurlähetystössä oli kuultu näistä hankkeista, mutta ei tiedetty niiden valtavaa kokoluokkaa.
Jylppy kertoi LCIF:n toiminnasta ja hankkeistamme ukrainalaisten auttamiseksi.
Suomessa tehtyjä kaminoita toimitetaan kolmeen suureen ukrainalaiskaupunkiin, Harkovaan, Pavlogradiin ja Zaporizzjaan, joiden alueella asui yli 20 miljoonaa asukasta ennen sotaa. Kamina-apua pyytäneitä pelkästään yhdestä Harkovan lähiöstä tuli yli 20 000 ja Harkovassa on kymmeniä kaupunginosia kuten kahdessa muussakin kaminoita saaneessa kaupungissa.
Ukrainassa kaasu, öljy ja hiili ovat lopussa. Talven polttopuut maksavat jopa 400 euroa.
Uutena ongelmana ovat myös sisäiset pakolaiset, infra pettää ja ruokahuolto ei riitä. Nyt tutkitaan, miten me Suomen lionitkin voisimme jatkossa noissa ongelmissa auttaa.
Vierailun lopuksi suurlähettiläs Dibrovalle luovutettiin Suomen Lions-liiton maakuntaviiri ja suomalaisen Lionismin juhlamitali. Ne symboloivat suomalaisten leijonien myötätuntoa ja halua auttaa. Maakuntaviiri edustaa alueellista sitoutumista ja yhteisöllisyyttä ja osoittaa, että suomalaiset lionit seisovat yhtenäisesti tuen takana. Juhlamitali taas korostaa Lionismin pyrkimyksiä ja arvoja, kuten humanitaarista apua ja pyyteetöntä palvelutyötä. Yhdessä nämä symbolit viestivät siitä, että suomalaiset lionit tukevat ihmisiä kriisin keskellä ja ovat valmiita auttamaan osana kansainvälistä järjestöämme siellä, missä apua tarvitaan.
Kirjoittaja: Teija Loponen, N-piirin viestintätyöryhmän puheenjohtaja