Tulevaisuusleijonat: Elämyksellisyyttä lions-toimintaan

Tarinallistaminen on eri asia kuin tarinan kerronta.

Anne Kalliomäki

Saimme lokakuun teemailtaan vieraaksemme Tarinakoneen Anne Kalliomäen. Keskustelimme draamallisen, toiminnallisen tarinan voimasta yritykselle ja myös vapaaehtoisjärjestölle. Tavoitteena on elämyksellisempi asiakaskokemus, tarina, joka houkuttelee, koukuttaa ja johon asiakas osallistuu.

Tarinallistamisen avulla tuodaan palvelun kokemukseen elämyksellisyyttä. Se ei ole vain tarinoiden jakamista. Tarinallistaminen on kokonaisvaltaista ja näkyy kaikessa yrityksen tai vaikkapa klubin toiminnassa. Se on prosessi, joka seuraa punaista lankaa. Se alkaa oman stooripuun suunnittelulla. Sen avulla löydetään tarinaelementit. Stooripuusta selviää, miksi olemme, mitkä ovat arvomme ja mikä tekee meidät erityisiksi. Keitä olemme palvelemassa ja miten. Klubi on jo tarinallinen muoto, totesi Anne. Miten säätiön tai klubin tarinaa voisi viedä eteenpäin, niin että se vetoaa tunteisiin (inhimillisyys, merkitykset, tunnistamisen kokemukset)? Palvelun tarina herää eloon eri aistien kautta.

Kuten niin monille muillekaan suomalaisille, lions-toiminta ei ollut Annelle tuttua. Hän vieraili järjestön sivuilla, mutta ei niiden pohjalta vielä kiinnostunut liittymään mukaan. Miksi leijona on symbolinne, Anne jäi miettimään. Se tarvitsisi vähän turkin ravistelua muuttuakseen kiinnostavammaksi. Mikä muuttuu, kun olen mukana toiminnassa? Media on keskiössä kiinnostavuuteen.

Koska kuukauden kirjana oli myös Kertomuksen vaarat, keskustelimme myös yksilötarinoiden kirouksesta ja poliittisesta polarisoitumisesta. Globaalilla leirinuotiolla ei ole samoja arvoja eikä samaa kulttuuria. Se on taisteluareena ja mediakriittisyys on tarpeen. Kuka, kenelle, missä ja miksi kertoo tarinaa? Mikä on kertomuksen omistajuus ja kenellä on lupa jakamiseen? Suositut yksilötarinat eivär kuvaa yleisesti ilmiöitä, välillä olisi hyvä kuvata ristiriitaisuutta. Kiiltokuvamaisuus ja rosoisuus ovat tarinoiden ääripäitä. Jako hyviksiin ja pahiksiin on houkutteleva. Vältämmekö asettumista hyväntekijän rooliin? Miten kehitämme dialogitaitojamme, kykyä kuunnella? Miten Leojen viestit eroavat vanhojen klubien viesteistä? Voisiko riittävän villi haaste kutsua dialogiin?

Kirjoittaja: Anja Kulovesi, Tulevaisuusleijonat